IDM 8 Hockenheim

Kesän 2011 viimeinen kisa viikonloppu potkaistiin käyntiin vanhaan malliin (upeassa säässä) perjantaina vapaiden treenien muodossa.

Hockenheimin legendaarinen moottorirata oli yksi niitä harvoja ratoja, jotka olivat jo etukäteen meille ”tuttuja” johtuen viime vuoden villinkortin kisasta supersport luokassa, joten odotukset olivat ehkä hieman tavallista korkeammalla.
Treenit menivätkin ihan hyvin ja vauhti vaikutti olevan aikalailla kärjen mukaista.
Lauantain aika-ajoissa en kuitenkaan saanut parannettua kyytiäni tarpeeksi muihin verrattuna ja ensimmäisen session jälkeen olinkin vasta sijalla 15.
Toiseen session ladattiin vähä lisää paukkuja ja tavoite oli parantaa aikaa reilusti, mutta vaikka kaikki kikat tehtiin ja yritystäkin oli ainakin tarpeeksi, aikaa vaan ei saatu parannettua ollenkaan!
Pettymykseksi siis jäin lähtöruutun nro 16.
Erot olivat taas todella minimaaliset.
Sunnuntai aamuun kuitenkin herättiin vesisateen rummuttaessa asuntovaunun kattoa ja edellisen illan sääennusteen todettiin pitävän paikkansa.
Tällä kertaa olin päättänyt löytää vanhan sadeajo tuntumani takaisin ja ajoin jo aika hyvää kyytiä (lue semi riskillä) tutustumiskierroksilla.
Edellisen, sinänsä hyvin menneen sadekisan jälkeen olin tehnyt hieman analyysia siitä, miksi ajo oli silloin niin varovaista ja olin päättäväinen etten toistaisi samoja virheitä.
Sainkin hyvän startin kisaan, mutta jo ensimmäisessä mutkassa samasta rivistä startannut Bollen kaatui ja joutuin muiden väistelemäksi.
Tästä selvittyämme, kolmannessa mutkassa oli lisää draamaa kun mestaruudesta taistelevat Lucy ja Jesko törmäilivät toisiinsa sillä seurauksella, että Lucy:n pyörä heitti kärrynpyörää ja Jesko joutui väistämään pitkälle nurmikon puolelle.
Itse olin tehnyt hyvän nousun ja luullakseni olin noin sijalla 8.
Kisa kuitenkin keskeytettiin ja uusinta lähtö oli edessä.
Uusintalähtökin onnistui kohtalaisesti ja ensimmäisellä kierroksella sain poimittua lisää ukkoja ollen ensimmäisen kierroksen jälkeen sijalla 8.
Siitä nousua ylemmäs ja kolmannella kierroksella olinkin jo sijalla 6. saavuttaen kokoajan kärkiryhmää jossa olivat sijat 2-5.
Ainut hieman karkuteillä ollut kuski Mulhauser kaatui kierroksen neljä, alussa joten totesin, että nyt jos joskus olisi mahdollisuudet voittoon tai vähintään podium sijaan.
Olin juuri aivan neljäntenä olevan Gerry Wegmannin sekä kolmatta paikkaa pitävän Zeelenin takana kun yhtä äkkiä, näin punaiset liput merkkinä siitä, että kisa on taas keskeytetty!
Liettuan mies Sokolov oli kaatunut häntäpäästä ja kisa piti taas siis keskeyttää.
Pettymys oli todella suuri, sillä olin juuri ajanut kisan nopeimman kierroksen, mutta tulokset otettiin kierrokselta kolme, joten jo kaatunut Mulhauser voitti siis kisan!
Tämä jätti minut sijalle 6. kun potentiaalia tuntui olevan parempaakin.
Se on rennsporttia ja kuuluu asiaan, mutta tietty harmittaa.
Mestaruus meni loistavan kauden ajaneelle, historian nuorimmalle cup voittajalle Jesko Raffinille, joka ajoi nuoresta iästään huolimatta mahtavan ja nimenomaan kypsän kauden.
Itse olin loppupisteissä 13/43, joten ihan hyvä ensimmäinen kausi on nyt takana.
Tasaisuus oli taas tyypilliseen tapaan vahvuuteni, enää tarvitaan lisää raakaa kyytiä.
Kausi on ollut todella opettavainen monenkin asian suhteen ja uusia juttuja ja vinkkeleitä asioihin on tullut lisää.
Tulokset: http://yamaha-cup.de/index.cgi?x=X&y=X&z=20110924-3501281-1724571750&a=aktuell&b=detail&c=1305&h=startOverview

Yleinen talous tilanne on mikä on, joten vähän varhaista puhua ensi kaudesta, mutta suunnitelmat ovat kuitenkin jo hahmoteltuna.
Suuri kiitos kuuluu kaikille mukana oleville, sekä aiheesta kiinnostuneille!
VV #13